No ei ollu 7-oikein tänäkään viikonloppuna. Tuli ihan puskista tämä tieto. Taas on Sunnuntai (kirjotetaanko muuten viikonpäivät isolla alkukirjaimella) taishan se mennä niin. Viikonpäivistä (tää on kyl yhdyssana) turhin. Päivä se on muitten joukossa mutta (mutta sanan eteen ei tuu pilkkuu) se pitää sisällään tiettyjä ennakko-odotuksia ja vuosisatojen mittaisen paineen siitä, että muista pyhittää lepopäiväsi. Moderni versio tästä viikon ainoasta lepopäivästä painostaa olemaan vaan ja hengailemaan, toisaalta pitäs ajella nurmikko ja käydä tapaamassa täti Monicaa ja tuttavia Mallorcan reissulta vuonna 97.
Niin, pitäs ja pitäs. Ei pidä miettiä liikaa. Palvelualojen työntekijänä sitä on tottunu tuhoamaan tavalliset normit ajan vietosta, "joka päivä mä töitä teen ja seitsemäksi mä meen" Lauantaina sauna ja lotto, sunnuntaina jotain edellä mainitun kaltaista kivaa. Ei ole ollut pyhiä, joulu ym tärkeet perheen ja läheisten kanssa vietetettävät juhlat ovat menettäneet merkityksensä tavallisina paaluina ajankulussa. Eijoleollut niitä. Viime joulu oli ensimmäinen vapaa joulu töistä ehkä viiteen vuoteen, samoin 2008 juhannus. Molemmat päivät olin onnellisesti muualla kun Suomessa (siitä lisää muualla blogeissa) Oli niin siistii! :D
Tosin juhannukselle en anna mitään arvoa sen siinä merkityksessä, mitä se suurilta osin on, eli pakollinen dokausjuhla. Juhannuksella on kauniimpiakin perinteitä. Keskikesää, Suomen luontoa kauneimmillaa, maalaisromantiikka, vaikka sitten urbaanissa muodossaan jne. Joulu on aivan omaa luokkaansa ja ihana juhla, mutta moniko tietää mikä se edes on..
Tää Sunnuntai ei mennyt ihan suunnitellusti. Se harmittaa. Kaikki tuo pieni ja normaali on toisina hetkinään jotain niin suurta ja tekee tästä elämästä niin arkisina väli(kö) hetkinään sen siedettävän ja ihanan ja se on tavoittelemisen arvoista. Se on tavoittelemista jos ei jaksa nähdä sitä, että se on annettu sulle eteen valmiiks. Vai pitääkö sitä tavotella? Ei ole tavoiteltavaa jos ei aseta itelleen päämääriä ja haaveita. Kaikki riippuu asenteesta ja siitä miten asiat näkee. Nyt taas huomaan, että tässä kohtaa suuri viisaus, siitä, että "toiselle joku pieni, on toiselle suurta" - pätee taas. Kaikki riippuu ja roikkuu lähtökohdasta, siitä jääkö ennakkoluulojen - ja odotusten, ympäristön ja menneisyyden vangiksi (miten tää sana muuten kirjotetaan) Tavotteita ja päämääriä on oltava! Ratkaisu on oma, onko vanki ja uhri vai kulkeeko tämän radan läpi alusta asti niitä legendaarisia oikeita valinotoja tehden tyytyen siihen mitä saa aika kovasti töitä tekemällä ja melko pieniä riskejä ottaen. Vai voiko saada sen kaiken. Punanen tupa ja perunamaa. Elämä on valintoja ja ihan törkeen siistii kun sen oikeen oivaltaa..
Mutta eipäs taas vaivuta synkkyyteen pohdintoihin ja vaan marista (lauseen merkitys muuttuu hassusti muuttamalla vaikka alkukirjainta tai pilkun paikkaa, on meillä rikas kieli) :) Selvää on se, että lähden nyt kioskille ostamaan pullaa ja lämmitän sen mikrossa, juon kupin kahvii ja nautin siitä, enkä mieti enää yhtään tänään. Matkalla ketjukioskille, kuljen keskellä reunaa, häiritsemättä yhtään viereisen radan hitaampia kulkijoita tai toisen puolen nopeempia liitäjiä. Kaunista, vaikkakin tuulista.
Huom! Tekstien kommentointi mahdollista klikkaamalla tekstin lopussa olevaa "X kommenttia" kohtaa! Kaikki raflaafa - tai vähemmän, kommaus, mielipiteet, omat jutut ym. tervetullutta. Olkaa hyvät! Interaktiivista sisällöntuotantoa tai jotain.. ;-)
- vellu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti