Moro!
Tätä tekstiä kirjotellessani istun "kotona" Suomessa, Lahdessa kantamestakahvilassani. Fiilikset on perseestä!! Ei kiinnosta yhtään. Vajaa viikko takana töitä liian lyhyen kuukauden reissun jälkeen.. Se jäi jotenkin kesken ja selvää onkin, että reissu taas lähdetään heti josjakun se on mahdollista. Ennenkun lumet tulee..?! :-P
Vittu, eletään heinäkuuta. Ulkona on jotain 7c' astetta lämmintä! Vielä on kesää jäljellä..!! Just nyt en tiedä pitäskö itkee vai nauraa, luultavasti ensimmäistä. Olo on aika villi ja hyvä. öö "villi" Mitäköhän toi tarkottaa..? Jossain rinnan seutuvilla tuntuu jännää, ihanaa kutisevaa tunnetta. Se johtuu enimmäkseen viimeisestä kuukaudesta. Niistä kokemuksista, hetkistä, asioista, puheesta ym. Se seura, ympäristö, kaikki, paino sanalla seura. Vain oikea hetki ja lähellä jotain merkitsevää.. Vaikea kuvailla sanoin, sanoa se täällä. Mietin edelleen keinoa..
"Mulla ei oo asuntoo, rahaa, duunii, ei mitään. Mutta oon onnellinen.." tai "Tämä ei jää tähän, Aion myydä kaiken irtaimistoni, irtisanoa vuokrasopimukseni ja tehä ihan vitusti duunia, että mä pääsen taas reissuun" Aivan, se oli lainaus, mutta tunnen samaistuvani tuohon idoleitteni Madventures Riku Rantalan ja Tunna Milonofin ja erään toisen reissaajan sanoihin. Noilla mennään. No on mulla asunto, ens viikolla pitäs tulla selvyys siihen asiaan. Töitäkin ois ihan vitusti kun vaan kerkeis ja jaksais tehä kaiken. Hyvä niin, se auttaa... Matkailu avartaa, levoton sielu lepää. Mitä tämä on, en tiedä. Ihan sama, en mieti. Tulevaisuus näyttää. En aio jäädä paikalleni. Tiedän mitä teen. Sitä odotellessa on monta asiaa hoidettavana, kova duuni tehtävänä, verta ja kyyneleitä edessä. Tätä mahdollisesti lukeva ymmärtänee..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti