Mobiili tervehdys / Matkapäiväkirja osa 1

Heippa vaan!

Tekniikka on ihanaa!! Uudet ja innovatiiviset mobiiliratkaisut mahdollistavat tämänkin mitä nyt teen.

Tätä kirjoittaessani istun moottoritien varrella, kahvilan terassilla. Olen kaukana kotoa (100km) :-)) Tunnen olevani vapaa! Tuuli hyväilee hiuksiani (joita ei ole), linnut laulaa (joita en nää), pakokaasut haisee ja kahvi on hyvää, kermalla tietysti. Tunnen kuinka nikotiini ja kofeiini virtaa suonissani! Tänään on hyvä päivä!

Boostin tälle tajuntaa hivelevälle kokemukselle antaa autossa hyvin nukutut 4 tuntia, valvotun yön jälkeen. Kahvi on oikeesti niitä elämän pieniä nautintoja. Ohikiitävä hetki sen tutun, turvallisen ja ylinhintaisen logollisen pahvi tahi posliini kupin ääressä! En ikinä halua menettää sitä. Olenko tosiaan onnellinen?!? Oletko sinä, sä, sie?

Mä vaan EN KERKEE! En jaksanu ajaa "kotiin" asti, ihan sama. Tolla ratkaisulla olen tehokas ja tuottava yksilö! Kohta loppuu tää rauhallinen hetki. Töihin! Työn ja vapaa-ajan raja on veteen piirretty viiva. Markkinataloudelle on ominaista, että yksilön on tehtävä työtä ja maksettava veroja! Näinhän se on, näin se kuuluu olla. Rakastan työtäni! Mutta ei auta, hyppään AUDIN rattiin ja lähdemme yhdessä nielemään maileja, eikun kilometrejä. Olemme yhtä. Se on mun sotaratsu, hummani hei ja silleen..

Eräs Messengerissä käyty keskustelu, samoihin aikoihin:
(kuvitus puuttuu)

V sanoo:
vaihoin terangilta sisälle. oon tää mobiilitsto niin näppärä

L sanoo:
...helppo kuljettaa koko työasema mukana missä ja milloin vain

V sanoo:
juuri niin! työasema. .-)

V sanoo:
:-))

V sanoo:
en ole sidottu yhteenpaikkaan, vaan voin hoitaa bisneksiä missä ja milloin vain. sopii siis modernille liikkuvaiselle urbaanille nuorelle bisnismänille

L sanoo:
saatavana myös moderneille kiireisille kaiken aikansa myyneille nuorille ylempien juoksupojille jotka maksavat maltaita puvuistaan ja muusta lookistaan näyttääkseen virallisemmilta tajuamatta sen kuitenkaan tulevaisuuttaan yhtään parantavan koska paikka on mennyt jo vuosia sitten tuttavan pojalle

V sanoo:
no joo. sinä se osaat olla ärsyttävä realisti

V sanoo:
:-))

L sanoo:
:-)

V sanoo:
ja mulla EI ole nyt puku päällä

L sanoo:

V sanoo:
fleece takki, jossa firman logo ja henkilökorttikaulassa ja ihan tavalliset housut! No mut moro täytyy mennä.

NIINPÄ!