Tervehdys
Tulin tässä käymään ja kertomaan kun olin tuolla private blogin puolella avautumassa vuodattamassa nykyisiä olojani ja tilojani, että hengissä ollaan - toistaseksi. Tämä blogikin on henkitoreissaan, mutta toivoa on - onko? Kyllä tämä aktiivisuus vielä nousee tästä. Blogilla on ollu hiljasta. Ei ole kerennyt eikä ole ollu inspiraatioita ja mitä kaikkee selityksii näit nyt on.
Tälläkin hetkellä pääni sisässä vallitsee kaaos. Keskeisimpiä tunteita on ahdistus, huoli ja pelko. Ihan vilpittömästi ja päällimmäisenä toisesta ihmisestä. Puhumattakaan niistä muista tunteitten kirjosta. Pelko ja huoli tulevasta ja siitä mitä se tuleva on. Kannattaako jatkaa taistelua tuulimyllyjä vastaan ja asettaa aina kunnianhimoisia katteettomia tavoitteita. Niiltä osin kun ne on onnistunut, ne ovat maksaneet kohtuuttoman hinnan. Kun olin valmis antamaan tuon kaiken pois missä olin ollut hyvä ja hyppäämään siitä the oravanpyörästä pois, rupesin pelaamaan kovilla panoksilla, kovalla hinnalla. Aloitin pelin, jossa voittaja voisi saada vapauden ja onnen tunteen, prinsessan ja puoli valtakuntaa. Heitin noppaa ja ei tainnu tulla kutoset. Tuli jotain muuta. Hetki onnea ja sitä haavetta mistä olin katsellut köyhän päiväunia. Se haave sai jopa ilmestyi, sanoinkuvaamattomalla tavalla. Ainakaan tässä yhteydessä.
Paljon on tapahtunut. Ihania huimia asioita, lähes ja kohta oikeasti johonkin romahdukseen vieviä isompia ja pienempiä draamoja, ajalta nyt ja ennen. Tuntuu, että kaikki kasaantuu nyt kerralla ja monen vuoden hermopaine vaan ottaa yliotetta kun tuntuu, että kaikki ne hengissä ja elämän perusarkistakin motivaatioita ylläpitänyt asia/asiat meinaa valua sormien läpi, samalla kun katselen ja seuraan ikäänkuin ulkopuolisena syöksyä tuntemattomaan, jo tuttuun tuntemattomaan. Jospa se tuntemattomuus olis vaikka saneerattu sitten viimekerran. Eihän Sedun mukaan ravintola konseptin elinikä ole kahta vuotta enempää.. Tämä kaksi vuotta näkyy pätevän omaankin elämääni. Kaksi vuotta on menty tällä paletilla ja nyt on kai aika uusia konseptia tai sulkea koko mesta. Voi olla, että jos Shits happends - ravintola menee kiinni jos asiakasta ei näy. Tälläisiä ajatuksia. Elämästä. Matkailuaiheinen osio on saanut yllättävää menestystä lukijamäärien muodossa ja tällä puolella en voikkaan avata asiaa sen oikeilla nimillä intimiteetti syistä ja ympäristön ennakkoasenteiden takia. Toivottavasti voin ensi viikolla lukea jopa huvittuneena tätä tekstiä.
Tästä lisää tuolla yksityisblogilla.
Ja kiitos Vaasa-jutun kommentoijalle neuvoista. Laitan joskus tänne sen tekstin ja jos pyörit täällä päin, niin, ilmoohan. Tarjoon sulle ne lupaani pulla-kahvit kommauksesta :)
Moro ja hajotkaa aamuihinne. Toivottavasti nähään joskus, viimestään seuraavassa elämässä.
- vellu
